Suruaika

Sunnuntai 27.11.2016 klo 17:33 - Mai

Unituulialla on suruaika. Toiminta ei jatku ainakaan tässä muodossa. Mikäli Sinulla on kysyttävää, ota yhteyttä allekirjoittaneeseen laittamalla sähköpostia osoitteeseen unituulia(at)yahoo.com (korvaa "at" @merkillä).

Unituulia has a time for grief. Business will not be continued in this form. If You have any questions, please contact me by email unituulia(at)yahoo.com (use "@" instead of "at")

Marika "Mai" Salonen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: unituulia

Testailua

Torstai 1.10.2015 klo 10:25 - -Mai-

Tässä testaillaan uudenlaista kotisivua :) Jospa vihdoin saisi päivitettyä ajan tasalle...

Kuvassa Jamien tekemiä pieniä peurannahkalaukkuja poronsarvinapeilla:

laukku.jpg

1 kommentti .

Uusi osoite

Keskiviikko 13.11.2013 klo 13:07 - mai

Unituulian kimpsut ja kampsut siirtyvät marraskuun aikana uuteen kotiin :)

Olemme siis askeleen lähempänä unelmaa... Haaveissa pieni puoti, joka toteutunee jossain muodossa ensi kesänä?

Uusi osoitteemme on Aurantie 257, 21450 Tarvasjoki.

1 kommentti . Avainsanat: unituulia, osoite

Keväisiä tuulia

Maanantai 16.4.2012 klo 20:57 - mai

Vielä jokunen viikko ja on kesä. Suomen Kesä.

Puutarhurina kevät on minulle herkkiä heräämisen hetkiä ja uusien unien ja taianomaisten tuulien aikaa. Voiman aikaa. Mielenkiintoista kyllä, tässä kevättalven mittaan olen huomannut, miten sitä omaa kuviteltua voimaansa tulee helposti yliarvioineeksi. Sitä suunnittelee ja mielessään ehtii jos jonkinlaista... totuus on kuitenkin toinen. Omaan näppäryyteeni sotkeutuneena olen yrittänyt pitää lankoja ehjinä käsissäni kuin hämähäkki verkkoaan koossa. Ja pysyyhän se, mutta ryntäillen ees taas reikiä paikkaamassa kuluu matkaan monesti enemmän aikaa kuin itse paikkuuseen. Mitä tästä opin (toivottavasti muistan tämän vielä vuoden päästä); ei liian monta asiaa kerrallaan! Elämä on yhtä yllätyksellistä kuin ötökän lento hämyrin verkkoon, joten yritetäänpä muistaa, että kalenteria ei pidä puukata liian täyteen :)

kevatkiireita.jpg

Luonto sen tietää, kaikelle on aikansa. Kevään silmut kehittyvät puissa jo edellisen kesän aikana, kukkasipulit juurtuvat jo syksyllä. Keväällä ei kaikkea ehdi, vaikka Voima on parhainta. Oppia ikä kaikki.

Paitsi luonnon esiin loihtimia keväisiä alkuja puutarhassa (ruohosipuli, lipstikka ja piparjuuri jo hyvin kasvussa), syntyi käsissäni pieni keko unisiepparinalkuja. Kovasti ovat ihmiset kyselleet unisiepparikoruja. Vaikka unisieppari ei varsinaisesti koruksi olekaan tarkoitettu, mikä estää kaunistautumasta esineellä, josta tulee hyvä mieli?

Seuraa hyvin henkilökohtaisia ajatuksia unisiepparista.

Sana dream merkitsee englannin kielellä kahta asiaa suomeksi: se tarkoittaa unta, mutta myös unelmaa. Oma elämänohjeeni (yksi niistä) on 15-vuotiaasta asti ollut 'Pidä kii unelmistas'. Unelma-sanalla ei suomen kielessä liene negatiivista merkitystä? Haluan siis ajatella, että nykypäivänä, jolloin olemme ajautuneet hyvinkin kauas unimaailmasta (maailmasta, joka esimerkiksi intiaaneille ja muille alkuperäiskansoille oli ja on hyvin merkittävä), kaulassa roikkuvan unisiepparin avulla olisi mahdollista ikään kuin houkutella puoleensa hyviä unelmia. Sillä unelmiahan me tarvitsemme, jokainen.

Totta. Tämä menee ohi alkuperäisen unisiepparin tarkoituksen. Mutta tämä olikin vain oma ajatukseni. Jokainen löytäköön omansa :)

unisiepparin_alkuja.jpg  Ja tässä niitä Alkuja - vastaheränneen liskon vartioimana.

Hyviä kevätfiiliksiä kaikille!

 

2 kommenttia . Avainsanat: unituulia, unisieppari, intiaanikäsityö

Onnea voittajalle!

Maanantai 2.4.2012 klo 17:20 - mai

Unituulia-lahjakortin Äitimaa-messujen arvonnassa voitti Milla Törmälä. Onnea!

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja osastollamme käyneille! Taas löysimme uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia :)

Kommentoi kirjoitusta.

Intiaanit ja henkisyys

Maanantai 26.3.2012 klo 21:41 - Jamie Warhurst / Unituulia

Indians and Spiritual matters.
 
after many months of thought,it is time that i write a few things about Indian people and Spiritual and being Indian...
it does not matter at all where i am in this world,i am still an Indian...i do not have to dress in clothing from the 1700's or 1800's to ''be'' Indian,and while it would be nice for me to have traditional clothing from my area from those times,i simply do not have the money...it costs many thousands of dollars to put together authentic clothing...we do not refer to our clothing as costumes either,those are things you wear to a party...think of our traditional clothings in terms of the Finnish National clothing..
i do not ''play'' Indian.
We meet very wonderful and interesting people when we are places and many times i am asked about Indian ''religon'' or Spirituality...i dont talk about these things openly with most people and when i have talked about them,they are with people i have gotten to know and feel comfortable talking with,and with people who show genuine respect for my Peoples beliefs.
i do not have workshops or classes about Indian Ceremonies or Spirituality,and i never will...Most Indian People believe that Spirtuality and Ceremonies are not things to be sold and we believe that selling them is wrong. Yes,there are some Indians who do sell workshops or ask for ''donations'' for attending their classes but what they do is a reflection on them..and there are others who claim to be Indian who do sell what they say is an Indian Ceremony or Teaching,when in fact,it is not... 
i can only speak for myself and what i know is right...that does not mean i am not a Spiritual person,it simply means i dont sell my Spirituality.
 
i will say this about Indian Spirituality...We have many many Different Tribes in the United States,and there is no ''one'' Spiritual belief among all the Trbes...each tribe had and has their own Ceremonies and Teachings...some are similar to what other Tribes practice...not all Indian People Sundance,not all Indian people have Pipe Ceremonies or go to Sweat Lodge...it is the same as the people of Europe do not all believe the same thing or have the same church they go to...
Indian people where i am from,are very very different than the Indian People of the Plains,the people most are familiar with from movies and tv...and the Plains Tribes are very different than the Peoples of the NorthWest Coastal areas...different languages,cultures,clothing and Spirituality/Ceremonies...What the Hopi People believe and practice is very different than what Lakota People believe and practice and what Mohawk People believe and practice is different than the Lakota ways...NO real Indian Spiritual Person mixes Beliefs or Ceremonies from different Tribes...
there have been some Ceremonies in the past that have been open to people from outside the Tribe,but they are less and less now because of disrespectful actions of those allowed to attend from the outside world...some people have learned different Teachings from a Tribe,and then gone out into the world and sold what they have been taught for money and fame and it is very dis-respectful and betraying Trust to do this...We have always been an open people and shared,but because of the abuses that have happened,we now have to be much more careful and not share...sadly,there are a number of people who have come to Europe selling''Indian ceremonies or Teachings'',and yes some are Indian and many are not but claim to be...
I do not blame people in Europe for wanting to learn and exchange knowledge with other Cultures,i think that is an important part of being alive in this world...but i do feel badly for people who pay their hard earned money and are taught something that is not real by some one who is not real...We have many people talk with us about these workshops and ceremonies and people are beginning to see that what is being sold to them,is not real or the people selling it are not real....
Indian People from North America,do NOT use the word ''Shaman''...we use the words'' Medicine Person'',''Healer'',or a word in one of our own languages that describes the person...most of the real Medicine People stay in their own communities,there is enough help needed there without having to travel around the world giving classes and workshops...they do not have websites advertising and promoting themselves,business cards that list their healing abilities...and they do not write books teaching how to do this Ceremony or become a ''Shaman''...
and not every Indian Person is a Medicine person or healer!
I am only speaking about Indian people,no other Teachings,Spiritualities,or Religons from other Peoples in the world,and i do not mean at all to offend anyone from a different culture or Spirituality...
I am an Artist and hand-crafter...i do make items that have and are used in Ceremonies by both Indian and non-Indian Peoples,and i am honored by that...i also make other things that are not used in a Spiritual way...i do not sell anything i make as ''Blessed'' or claim it has magic or mystical powers...
My Wife is Finnish and she has her own Beliefs and Spirituality and that is her right to discuss them or not to as she chooses...
i will say in closing once again,just because i do not sell my Spirituality,does not mean i am not a Spiritual Person...

4 kommenttia . Avainsanat: intiaani, henkisyys, indian, spirituality

Päivityksistä

Sunnuntai 11.12.2011 klo 12:52 - -mai-

Ensilumi peittää jo maan täällä eteläisessä Suomessa ja tonttujen jalanjälkiä etsitään ahkerasti lastenhuoneiden ikkunan alta :)

Päätimme Jamien kanssa, että tekstit kotisivullamme tulevat tästä lähtien vain suomeksi. Tämä nopeuttaa päivityksiä ja näinollen ehkä saan niitä tehdyksi hieman nopeammalla aikataululla. Vakityön, opiskelun ja tämän Unituulia-työn yhteensovittaminen on välillä näin perheenäitinä aikamoista aikatauluttamista. Inhoan kalenterin kanssa elämistä ja unelmoin ajasta, jolloin kalenteri on vain nimipäivien muistio. Talvisin saan energiaa hetkistä, jolloin voin kynttilänvalossa lasin takaa katsella lumihiutaleiden hiljaista laskeutumista seinäkellon tikityksen täyttäessä huoneen...

Muistattehan Tekin kaikki pysähtyä välillä joulukiireiden keskellä!

4 kommenttia . Avainsanat:

Intiaanihenkinen joululahja

Maanantai 14.11.2011 klo 12:14 - mai

Vielä otamme vastaan myös tilaustöitä jouluksi - kannattaa tilata ajoissa, joulunalunen on tunnetusti ruuhkaista aikaa ;)

Tervetuloa kaikki vanhat ja uudet asiakkaat lauantaina 19.11. Somerolle kuuntelemaan luentoa - aiheena unisieppari ennen ja nyt. Asiaa hieman myös meditaatio- eli rukoussulasta. Tutuksi tulee pieni osa Pohjois-Amerikan intiaanien kulttuuria. Paikan päällä on mahdollisuus ostaa myös tuotteitamme luennolle osallistumatta, koko tapahtuman ajan.

Sunnuntaina 20.11. myyntipöytämme löytyy Auran Nuortentalolta joulumyyjäisistä. Tervetuloa hankkimaan itselle ja lahjaksi aidot intiaanikorvakorut, pehmeä peurannahkainen amulettikukkaro,  unisieppari talviunien suojaksi, meditaatiosulka rauhoittumisen avuksi tai jotain muuta uniikkia kaunista helmikirjottua tai luonnonläheistä...

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: unisieppari, meditaatiosulka

Kevään suosikkituote - intiaanikorvakorut

Sunnuntai 1.5.2011 klo 14:19 - mai

Kesän hittituote - intiaanikorvakorut?aidot_inkkarikorvikset_iso_sini-lila2.jpg

Tänä kevättalvena ja keväänä olemme värkkäilleet aika liudan korvakoruja. Suuren suosion mm. kevään Äitimaa-messuilla saavuttivat Jamien 'salmiakkimalliset' pienistä hiotuista lasihelmistä tekemät korvikset. Tähän asti olen kuvitellut, että suomalainen nainen mieluiten käyttää huomaamattomia korviksia, mutta nyt olen saanut hieman toisenlaisen käsityksen. Tässä pari kuvaa, ja lisää kuvia kuvakansioissa tai ajankohtaista-sivulla

 http://www.unituulia.com/22 

aidot_inkkarikorvikset_turkoosi-kirkas.jpg

Hiottuja 13o lasihelmiä, jotka kimaltavat kauniisti auringossa. Koukut kirurginterästä.

Kuvassa vasemmalla n. 4,5cm pitkät korvakorut 9:llä roikkuvalla osalla ja ylemmässä kuvassa n. 6cm pitkät korvikset, joissa 13 roikkuvaa osaa (ilman koukkuja mitattuna).

 Nämä siis taidokasta intiaanikäsityötä Jamien kokemuksella.

Lisäksi on kovasti ollut kysyntää höyhen- ja sulkakorvakoruille. Niitä olen minä tuhertanut tässä Jamieta vastapäätä olohuoneen pöydän ääressä. Höyhenkorvikset ovat haasteellisia siinä mielessä, että tuote pitäisi saada vastaamaan mielikuvaa. Helpointa onkin, kun asiakas saa etsiä olemassa olevasta valikoimasta paikan päällä omansa. Kahden samanlaisen höyhenen tai sulan löytäminen on se aikaavievin osuus näiden korvakorujen tekemisessä. Ja kun yhden parin on saanut tehtyä ja kuvattua, on toista ihan samanlaista lähes mahdoton tehdä. Mutta siinähän se uniikkius sitten on :) unituulia_sulka-_ja_hoyhenkorviksia.jpg

Ja tässä kuva. Kuvia yksittäin löytyy kuvakansiosta seuraavan linkin takaa 

http://www.unituulia.com/albumi/korujajewelleries/sulkakorvikset/

- Eikun tutustumaan :)

2 kommenttia . Avainsanat: intiaanikorvakoru, höyhenkorvis, sulkakorvis, inkkarikorvikset

Kesä ja keskiaika edessä

Sunnuntai 1.5.2011 klo 11:17 - mai

Vuoden ihanin aika on käsillä, joka päivä tuo tullessaan jotain uutta. Ellet ole huomannut, kurkkapa ulos ikkunasta :) Keräsin tänään vuohenputken lehtiä salaattiin ja korjasin ensimmäisen sadon lipstikasta. Alan pikkuhiljaa oppia, että syksy yksin ei ole sadonkorjuun aikaa, vaikka silloin usean kasvin sato vasta onkin valmis korjattavaksi. Äiti Maa kuitenkin hellii meitä heti lumien sulettua (meiltä lähti viimeiset lumenrippeet vasta noin viikko sitten) ja jos vain innostusta ja kiinnostusta on, voi sadonkorjuun tosiaan jo aloittaa heti keväällä. Jos into ja kiinnostus ovat hukassa, menkää äkkiä pihalle ja mars kirjastoon, ellei omasta hyllystä löydy puutarhakirjoja. Lupaan, että ne auttavat. Luonnon herääminen uuteen kasvukauteen on niin energiaa-antavaa, että en toivoisi kenenkään jäävän siitä paitsi. No, siinä puutarhurin kevätterveiset :)

Kevään Äitimaa-messut Tampereella menivät kivasti. Kiitos kaikille osastollamme vierailleille ja muilla tavoin kiinnostustaan osoittaneille. Tapasimme paljon mielenkiintoisia ihmisiä ja kävimme mielenkiintoisia keskusteluja erilaisten ihmisten kanssa. unituulia_valikoimaa_aitimaa-messuilla_kevaalla_2011.jpg

Vähän huonosti tulee aina tapahtumissa tuota kameraa käytettyä, mutta ylläolevassa kuvassa pieni otos tämänkertaisesta valikoimastamme messuilla. Kuvassa vasemmalla meditaatio(rukous)sulkia ja intiaaniviuhkoja, oikealla amulettikukkaroita. Ylhäällä osittain näkyvissä unisieppareita.

Keväinen ilouutinen on myös, että meidät on jälleen valittu Turun keskiaikamarkkinoille, jotka järjestetään kesä-heinäkuun vaihteessa to-su. Kojumme tulee olemaan 'Väärän kuninkaan karvevaalin' puolella eli jokirannassa Aboa Vetuksen edustalla jossain kohtaa. Viime vuonna fiilis oli aivan mahtava, eikä ole syytä epäillä, etteikö näin olisi myös tänä vuonna. Lisää infoa lähempänä.

luonnon_ihmeita_-_hunajaa.jpg

Ihan pakko on jakaa kanssanne tämä kuva (otettu Loimaalla Sarka-museon tiloissa - laatu ei tietysti päätä huimaa).

Pörriäisten rakentamaa kennostoa orapihlajapuskassa. Kyllä Luonto osaa!

-mai-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: intiaanikoru, intiaaniviuhka, unisieppari, amulettikukkaro, rukoussulka

Unisieppari - Totta ja Tarua

Sunnuntai 30.1.2011 klo 19:45 - -mai-

unisieppari_papukaijansulka.jpg

Erään unisiepparintekijän mietteitä

Unisieppari ihastuttaa, vähemmän enää vihastuttaa meitä suomalaisia. Maine mystisenä ja hieman pelottavana taikakaluna alkaa väistyä käyttö- ja koriste-esineajatuksen tieltä. Vaiko sittenkin päinvastoin?

Itse tutustuin unisieppariin lähemmin vuonna 2005, jolloin ensimmäistä kertaa vierailin nykyisen mieheni Jamien luona Yhdysvalloissa. Istuin siinä sängyllä katsellen verkon syntymistä unisieppariin, jonka toin takaisin koti-Suomeen tullessani lahjaksi äidilleni. Äitini oli hieman pelokkaana päästänyt minut, aikuisen ihmisen, matkaan 'sinne maailman ääriin - suoraan suden pesään'. Susi ei kuitenkaan tätä punahilkkaa syönyt ja äiti sai unisiepparinsa. Minulle taas jäi sormenpäihin kutkutus. Nyt olen tehnyt unisieppareita jo siis jokusen vuoden, mutta se kutkutus ei ole helpottanut. Edelleen nautin kyseisen esineen luomisesta ja yhtä tehdessäni yleensä jo innolla suunnittelen seuraavaa. Tiedän saman kutkutuksen tarttuneen muihinkin :)

Näiden vuosien aikana olen myös seurannut unisiepparin 'taivalta' ihmisten mieliin ja makuuhuoneisiin. Ilokseni olen saanut myös havaita erilaisissa esittely- ja myyntitilanteissa ihmisten olevan hyvin avoimia ja omaksuvia mitä unisieppariin tulee. Vähissä ovat olleet meille suomalaisille niin tyypillinen En-takuulla-usko-ellen-itse-näe-asenne ja ennakkoluulot vieraaseen kulttuuriin kuuluvaa esinettä kohtaan. Mahtavaa! Ja vaikka mahtava Wiki Pedia - johon me tietysti kaikki sokeasti uskomme näin sähköisen kirjaston aikakaudella - vielä käyttääkin unisiepparista nimitystä 'taikakalu', me jo Suomessakin tiedämme, että sitä voi käyttää myös koristeena.

Siepparintekijät ympäri maata ja maailmaa ovatkin huomanneet unisiepparin markkina-arvon myös koristeena. Kiinalaiset tekevät omia härpäkkeitään jäljitellen intiaanien tyyliä alkuperäisestä ajatuksesta piittaamatta. Käsityötä toki nekin, pienen pennipalkkaisen pikkukiinalaisen näppäristä sormista syntyneet siepparit. Eikä sillä, etteikö koneella tehty pitsiliinakin olisi kaunis, ainakin ellei itse ole koskaan käsin nyplättyä pitsiä nähnyt... Vaan moniko kaunis uni ja unelma koskaan toteutuu noiden kaukaisten hyvänunenpunojien omassa elämässä? Verkossa ovat, mutta tuskin WorldWide sellaisessa, nuo myyntiverkoston alkupään kutojat.  

Että jospa suoraan Etelä-Amerikasta saisi omansa? Onhan siellä muinaista kulttuuria - niin onhan siellä oltava myös knowhow muinaisten esineiden valmistuksesta. Ja varmasti onkin. Unisieppari vaan ei satu olemaan kotoisin sieltä päinkään. Vaan mistäs me suomalaiset sen tietäisimme tai edes välittäisimme. Intiaani mikä intiaani, onhan sillä tummat hiukset leteillä, nahkahapsu- tai retrovaatteet, eikä se puhu suomea. Ja mikäs meitä estäisi meille niin sanottaessa uskomasta, että torin laidalla kojuaan pitävä henkilö on intiaani ja että hänen tuotteensa ovat suoraan vanhan Inka-kulttuurin alueelta - kuten varmasti osa onkin. Harva osaa tuotteesta kuitenkaan katsoa sen alkuperää. Vielä harvempi tietää, että Yhdysvalloissa on laki, joka kieltää myymästä tuotetta intiaanin valmistamana, ellei asia todella niin ole. Ai niin, Meksikohan ei olekaan Yhdysvalloissa ;)

No, tehdäänhän toki unisieppareita siellä Yhdysvalloissakin, tehdään jopa reservaateissa. Onhan meilläkin matkamuistomyymälöitä. (Kuinkahan moni perhe ei joskus olisi saanut tuliaisiksi lapinmatkalta nahalle liimattuja poronkarvoja revontulenvärisin huopakankain höystettynä.) Tosin reservaatistakaan ostettaessa ei ole mitään takeita, että unisieppari tai muu esine on intiaanin tekemä - ei, vaikka siinä olisi lippua ja lappua ja leimaa. Vasta silloin, kun tuotteen lapussa lukee tekijän ja heimon nimi, voit olla asiasta varmempi. Monet matkamuistomyymälät panostavat oikeasti intiaanituotteisiin, toiset taas myyvät intiaanituotteita, jotka todellisuudessa on valmistettu vaikka Hong Kongissa. Yritä siellä nyt sitten hyväuskoisena suomalaisena päästä selville totuudesta.

Valitettavasti tuo laki ei ole voimassa täällä Suomessa ja valitettavasti sitä myös väärin käytetään hyödyksi. Valitettavasti markkinoilla on paitsi 'väärennettyjä' intiaanituotteita myös feikkejä intiaaneja, mutta siitä asiasta vaahtoamisen jätänkin Jamien huoleksi...

Ei tässä väärältä tunnu se, että joku saa elantonsa intiaanituotteista, vaan se, että intiaaneilta riisetetään loputkin siitä, mikä on heille ominta. Panee miettimään; mikä pistää ihmisen haluamaan olla jotain muuta kuin mitä on?

Noniin. Takaisin itse asiaan. Unisieppari siis on kotoisin Pohjois-Amerikasta, suurten järvien alueelta. Varmaa tietoa tietysti on näin jälkeenpäin vaikea löytää siitä, mitkä nimenomaiset heimot ovat näitä käyttäneet, eikä esineistö varmaankaan ole tarkasti noudattanut heimoalueiden rajoja. Ainakin Ojibwe-isoäitien tiedetään punoneen oksista taivutettuun vanteeseen unisieppareita ja koristelleen niitä höyhenillä ja ripustaneen sitten perheen nuorimmaisten kehtoihin tai muihin nukkumapaikkoihin. He eivät tehneet unisiepparia kestäväksi, vaan aikanaan lapsen varttuessa hänelle tehtiin uusi unisieppari - ovathan toki aikuisen unetkin erilaisia kuin lapsen.

Unisiepparin toiminta -otsikon alle me esineen nykykäyttäjät tuppaamme kirjaamaan sellaistakin, mikä sinne ei kuulu. Ihmisen mystiikkahakuisuus kasvaa ilmeisesti sitä mukaa kun luonnosta vieraannumme. Asioille etsitään puoliväkisin merkityksiä ja keksitään tarinoita. Ihminenhän on luova olento ja se on hieno asia, tarinat syntyvät kuin itsestään. Moni mystiseltä tuntuva asia vaan menettää mystisyytensä (merkityksensä?), kun sitä ajattelee niinsanotulla maalaisjärjellä. Ihan vaan kysymyksenä ilmaan heitän, että monenko pinnasängyn päällä keikkuvan laivamobilen purjeista aurinko aamulla kuivattaa pahat unet pois? Kuivuuko paha uni paremmin valkoisesta vai sinisestä purjeesta?

Ei. En suinkaan ole vesittämässä koko unisieppariteoriaa. Uskon unisiepparin toimintaan sen alkuperäisessä muodossaan. Unisiepparin verkkoon jäävät pahat unet, hyvät sen sijaan pääsevät sen läpi nukkujan luo. Ja tuleehan se uni paremmin illalla silmään, kun on jotain kaunista jota katsella. Hyvällä mielellä nukkumaan mennessä taas on todennäköisempää nähdä (muistaa) kauniita unia. Olenko skeptikko? En. Liian moni on antanut palautetta siitä, että tekemäni unisieppari on tehonnut. Kaikkea en halua järjellä selittää, tuntuu hyvältä uskoa.

Asia, johon uskon on se, että mitä parempi yhteys ihmisellä on Luontoon, sitä herkempi hän on aistimaan asioita, joita näillä viidellä perusaistilla ei voi havaita. Koen itselläni olevan jonkinlaisen yhteyden, sillä arvostan Luontoa ja Äiti Maata. Unisieppareita tehdessäni tunnen punovani yhteyttä myös unisiepparin saajan ja Luonnon välille. Vain luonnolliset materiaalit tulevat tällöin kysymykseen. Kaikessa alkuperäisessä yksinkertaisuudessaan unisiepparissa on vanne, verkko ja höyheniä. Pieni koristelu ja se on siinä. Ilman massasta valmistettuja intiaaninpäitä. Ilman ulvovan suden irvikuvia verkossa. Ilman jälkeenpäin keksittyjä tarinoita kotkista, karhuista tai hämähäkeistä. Ilman värikoodeja tai horoskooppikiviä. Ilman mystistä kertomusta siitä, miksi ja unisieppari_15cm_-.jpgmiten olen valittu tai saanut kutsumuksen unisiepparien tekemiseen.

Syy niiden tekemiseen on yhtä yksinkertainen kuin unisieppari. Se tuntuu hyvältä ja tuo hyvän mielen.

Keep Dreaming!

-mai-

3 kommenttia . Avainsanat: unisieppari

..ja vähän tuoreempia kuulumisia :)

Tiistai 25.1.2011 klo 20:30 - -mai

Pääsipä yllättämään tuo joulunalusaika ja vuodenvaihde! No positiivisesti, kyllä - ja siitä kiitos niin teille kaikille rohkeille ja käsityötäarvostaville netinkäyttäjille kuin 'luonnossa' tapaamillemmekin ihmisille.

Tämä vuosi on myös alkanut tässä olohuoneen pöydän ääressä sulkia liimaillen, nahkaa leikaten, helmiä neuloen ja pujotellen sekä tulevaa suunnitellen. Vuoden vaihteen kunniaksi olemme aloittaneet yhteistyön turkulaisen Inka Wasi -nimisen kaupan kanssa. Heidän päätuotteensa ovat Etelä-Amerikasta, Boliviasta, mutta saimme kunnian osallistua heidän myymälätilansa 'sisustamiseen' muutaman unisiepparin voimin :) Siellä ne roikkuvat - kaikkien ihanien alpakanvillasta käsityönä tehtyjen tuotteiden kanssa sulassa sovussa. Inka Wasi löytyy Turusta, kauppatorilta (Wiklundin kulmalta) jokeen päin, osoitteesta Kauppiaskatu 3.

Nautinnollista alkanutta vuotta kaikille!

Tähän pari näytettä Jamien töistä loppupuolelta viime vuotta.

main_nahkalaukku.jpg

Pehmeä nahkalaukku savustetusta peurannahasta. Teellä värjätyt luuhelmet hapsujen tyvissä, letietty nahkanauha ja aivan upea helmikirjottu yksityiskohta läpässä.

Arvatkaa kenen? ;)

---- 004.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

008.jpg

Ja tässä Jamien asiakkaalle 'mittatilaustyönä' tekemä korusetti - kaulakoru, korvikset ja hiuskoriste. Materiaaleina hiotut piskuruiset lasihelmet, piikkisian piikit, peurannahka.

Aitoa intiaanikäsityötä - valmistettu Suomessa :)

 

Kommentoi kirjoitusta.

Kuulumisia

Lauantai 16.10.2010 klo 16:24 - -mai-

Niin on taas hieno kesä mennyt ja ensimmäiset valkoiset hahtuvat jo leijailleet kuuraiseen maahan. Kauniiksi on kehuttava luontoa nytkin, auringon kullatessa ruskanrippeitä puissa.

Markkinaa, messua, tilausta, tilaisuutta.. Nyt vihdoin luvassa ensi viikko 'vapaata', jolloin lupaan päivitellä myös näitä kotisivuja. Jemmassa on muutama herkullinen kuva niin tehdyistä tilaustöistä kuin nyt myynnissä olevistakin tuotteistakin. Ensi viikolla tulollaan on myös paketti Yhdysvalloista. Se pitää sisällään materiaalia, josta saadaan aikaiseksi kukaties jo vähän aavistuksia joulun tunnelmista.

Niin ne vuodenajat vaihtuvat...

Kommentoi kirjoitusta.

Unituulia otsikoissa

Keskiviikko 30.6.2010 klo 22:39 - -mai-

Piiiiikkuisen on tässä pakko kehaista - tai no - köh - siis tietysti ihan vinkiksi vaan; kesäkuussa on sekä Auranmaan Viikkolehden kesäliitteessä ('Kesälehti') että uusimmassa Sielun Peili -lehdessä jutunjuurta Unituuliasta :)

http://www.karprint.fi/sielunpeili/

http://www.digipaper.fi/auranmaanviikkolehti/

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: unituulia, intiaanikäsityö

Unituulia Turun keskiaikamarkkinoilla

Maanantai 28.6.2010 klo 8:41 - -mai-

Tervetuloa kojullemme Aurajoen varteen  1.-4. kesäkuuta! Jamie on paikalla to-su ja allekirjoittanut la-su. Suomen kesä on kauneimmillaan ja keskiaikainen markkinafiilis vie mukanaan ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Lisää aiheesta:

 http://www.keskiaikaisetmarkkinat.fi/public/default.aspx?nodeid=11757&contentlan=1&culture=fi-FI

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: unituulia, tapahtumat, keskiaika, intiaanikäsityö

Kiitos ja hyvää alkukesää!

Sunnuntai 30.5.2010 klo 9:30 - -mai-

Kevät on kasvattanut lehdet puihin ja marjanalkuja pensaisiin. On aika siirtää mieli kesään :)

Kävimme eilen purkamassa Raision kirjaston näyttelyn. Kiitämme kaikkia näyttelyn järjestämisessä auttaneita sekä niitä ihania ihmisiä, jotka osoittivat kiinnostustaan työtämme kohtaan niin paikan päällä kuin vierailemalla kotisivuillammekin.

Tällä välin täällä kotosalla Jamie on saanut valmiiksi aikamoisen liudan kesäisiä korvakoruja, joista otan kuvia heti, kun aurinko avuliaasti suostuu lämmittämään niitä valollaan. 'Ajankohtaista' ja 'uniikki' -osioita kannattaa siis seurata :)

Vastaanotimme myös paketin Montanasta. Sen sisältö levitti kotiimme nautinnollisen savun tuoksun. Paketissa oli peuran ja antiloopin nahkaa, valkoista ja savustettua. Siitä Jamie tekee taas amulettikukkaroita, laukkuja, solkia ym. kaunista.

 white_and_smoked_leather.jpg

Tältä se siis näyttää. Pahoittelen, ettei materiaalin pehmeys ja tuoksu välity kuvassa!

 

-mai-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: intiaanikoru, unisieppari, esittely, nahka

Esittely Raision kirjastossa

Lauantai 1.5.2010 klo 9:54 - -mai-

Parhaillaan on Raision kirjaston aulassa vitriininäyttely, jossa voitte käydä tutustumassa töihimme. Lauantaina 15.5. klo. 12 esittelemme paikan päällä töitämme; niiden materiaaleja, käyttötarkoituksia, historiaa ja Jamie on luvannut ottaa mukaansa jonkin keskeneräisen työn, jotta voitte nähdä, millaista helmikirjonnan tekeminen todella on. Lähemmässä esittelyssä on ainakin unisieppari, seremonioissa ja koristeena käytettävä helistin ja viuhka sekä jokapäiväisenä esineenä amulettikukkaro. Huomiotta eivät varmasti jää 'aito intiaanikoru' -otsikon alle sopivat tuotteet.  

Olemme paikalla koko kirjaston aukioloajan (10-14), tule esittämään kysymyksiä, ihmettelemään! Varaamme mukaan myös myytäviä tuotteita ja tilauksen tekeminenhän on aina mahdollista :)

Sydämellisesti tervetuloa!

http://www.raisio.fi/asp/system/empty.asp?P=583&VID=default&SID=785017561784269&S=1&C=23342

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: intiaanikoru, intiaanikäsityö, unisieppari

Sananen -tai kaksi- helmikirjonnasta

Tiistai 20.4.2010 klo 19:04 - -mai-

Moni huokailee käsityön hintaa. Miljonäärit ovat loppujen lopuksi harvassa ja tarkkaanhan sitä on harkittava, mihin roponsa sijoittaa, itse kunkin. Toisinaan käy hyvin, ja pääsen kertomaan käsityöstämme hieman enemmän - se yleensä muuttaa huokauksen sävyn. Töissämme on paljon mm. helmikirjontaa - tai siis Jamien, mieheni, tekemissä töissä on. (Itse olen sen verran kärsimätön ihminen, etten ole vielä tohtinut kirjontaneulaan ja noihin pienenpieniin lasihelmiin koskea. Ihailen vain olohuoneen pöydän tältä puolen ja keskityn helmiin, joissa reikä on sentään nähtävillä ilman suurennuslasia!) Harva tulee ajatelleeksi, että esim. sytkärikotelon kaikki helmet on yksitellen NEULOTTU kiinni. Kotelo on ensin päällystetty nahalla, joka sekin on käsin neulottu - kunhan on ensin sopivaksi vuodasta leikattu.beading_a_lighter_case_2.jpg 

Valistanpa teitäkin hieman ;)

Kuvassa keskeneräinen sytkärikotelo ja vieressä 'työvälineet'. Näkyyhän se neula ja lanka siellä?

 

beadwork_-_helmikirjonta_004.jpg

Ja tässä toinen valmistumassa.

 

Yhden sytkärikotelon valmistukseen menee lähes päivätyön verran tunteja ja tuhansia helmiä.

Niin... tokihan varmaan suht samannäköinen työ valmistuu liimaamalla - vai valmistuuko sittenkään? Se näkee, joka huomaa joskus verrata - eikä ehkä sen jälkeen ihmettele, mikä maksaa. Tekisitkö itse päivän työn kolmellakympillä?

Ainahan tietysti vertailuun ei ole mahdollisuutta, mutta tässä teille eräs esimerkki:helmikirjotut_hiuskoristeet.jpg

 

Yllä Jamien tekemä työ ja alla intiaanitavaroita myyvästä liikkeestä ostettu työ (maksoi meille noin 2 dollaria)

helmikirjotut_hiuskoristeet2.jpg

...ja samat työt takaa.

 

Väittävät, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Siitä huolimatta vertailun vuoksi haluan vielä kertoa, että alemman työn nahka ei ole nahkaa nähnytkään, Jamien tekemässä työssä on käsin savustettu peurannahkainen tausta. Alemman työn helmet ovat muovihelmiä, kun taas Jamien tekemän työn helmet ovat hiottuja lasihelmiä - ja kokohan on eri kaliiperia, kuten on myös taustassa näkyvän ompeleen koko. Hiuksia ei taida kiinalaiseen versioon paljon mahtua, mutta onhan siinä sentään kuvattuna jokin ukkoslinnun tapainen hahmo etupuolella. Sekö siitä sitten tekee intiaanikäsityön?

1 kommentti . Avainsanat: helmikirjonta, intiaanikäsityö

Äitimaa-messuilta

Sunnuntai 18.4.2010 klo 9:08 - -mai-

Unituulia oli mukana jo neljänsillä Äitimaa-messuillaan. Kiitos messujen järjestäjälle, erityisesti kyydille ja majoittajille sekä tietysti kaikille niille mukaville ihmisille, jotka poikkesivat myyntipöytämme äärellä. Noiden kahden päivän aikana kävin monta mielenkiintoista keskustelua, jotka varmasti muistan pitkään.

unituulia_aitimaamessuilla_kevt_2010.jpg

 

 

 

 

Kuvassa Unituulian valikoimaa messuilta. Unisieppareita ja choker-kaulanauhoja.

 

 

unituulia_aitimaamessuilla_kevt_2010_2.jpg

 

 

Kuvassa Unituulia- unisieppareita ja osa korvakorumalleista.

 

 

Joitakin tuotteita tuli myydyksi jo ennen kuin ehtivät edes kotisivuillemme näytille. Onneksi tästä ehdin sentään ottaa kotona kuvan:bag_with_beaded_eagle.jpg

Kyseessä on savustetusta peurannahasta käsin ommeltu laukku, jonka koristeena helmikirjottu on kotka. Helmikirjonta on halkaisijaltaan n. 9cm ja sisältää siis tuhansia pienenpieniä yksi kerrallaan kiinni neulottuja lasihelmiä. Voitte uskoa, että Jamie istui tämän työn ääressä pakertaen eräitä tunteja...

 

Messuista jäi hyvä fiilis ja innostus olla mukana myös seuraavilla.

3 kommenttia .

Heräämisiä

Sunnuntai 18.4.2010 klo 8:35 - -mai-

Sunnuntaiaamu. Aurinko yrittää pilvien läpi näyttää voimaansa. Harakka hyppelehtii ikkunan alla menneen kesän pajunlehtiä nyppien. Voi melkein kuulla ruohosipulin kasvavan terhakkaiden ukontulikukan karvalehtien vieressä. Kevät.

Näin keväisen energian voimin on mahdollista yrittää uudelleen tätä blogin pitämistä. Olen huono kirjoittamaan päiväkirjaa, mutta ajattelimme tämän blogin hyväksi keinoksi välittää Teille, sivuihimme tutustujat, tietoa, kokemuksia ja tunnelmia. Samalla toivon, että tulemme rohkaisseeksi Teitä palautteen antamiseen ja kysymysten esittämiseen. Joten tervetuloa mukaan lukijaksi ja keskustelijaksi!

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhemmat kirjoitukset »