Keväisiä tuulia

Maanantai 16.4.2012 klo 20:57 - mai

Vielä jokunen viikko ja on kesä. Suomen Kesä.

Puutarhurina kevät on minulle herkkiä heräämisen hetkiä ja uusien unien ja taianomaisten tuulien aikaa. Voiman aikaa. Mielenkiintoista kyllä, tässä kevättalven mittaan olen huomannut, miten sitä omaa kuviteltua voimaansa tulee helposti yliarvioineeksi. Sitä suunnittelee ja mielessään ehtii jos jonkinlaista... totuus on kuitenkin toinen. Omaan näppäryyteeni sotkeutuneena olen yrittänyt pitää lankoja ehjinä käsissäni kuin hämähäkki verkkoaan koossa. Ja pysyyhän se, mutta ryntäillen ees taas reikiä paikkaamassa kuluu matkaan monesti enemmän aikaa kuin itse paikkuuseen. Mitä tästä opin (toivottavasti muistan tämän vielä vuoden päästä); ei liian monta asiaa kerrallaan! Elämä on yhtä yllätyksellistä kuin ötökän lento hämyrin verkkoon, joten yritetäänpä muistaa, että kalenteria ei pidä puukata liian täyteen :)

kevatkiireita.jpg

Luonto sen tietää, kaikelle on aikansa. Kevään silmut kehittyvät puissa jo edellisen kesän aikana, kukkasipulit juurtuvat jo syksyllä. Keväällä ei kaikkea ehdi, vaikka Voima on parhainta. Oppia ikä kaikki.

Paitsi luonnon esiin loihtimia keväisiä alkuja puutarhassa (ruohosipuli, lipstikka ja piparjuuri jo hyvin kasvussa), syntyi käsissäni pieni keko unisiepparinalkuja. Kovasti ovat ihmiset kyselleet unisiepparikoruja. Vaikka unisieppari ei varsinaisesti koruksi olekaan tarkoitettu, mikä estää kaunistautumasta esineellä, josta tulee hyvä mieli?

Seuraa hyvin henkilökohtaisia ajatuksia unisiepparista.

Sana dream merkitsee englannin kielellä kahta asiaa suomeksi: se tarkoittaa unta, mutta myös unelmaa. Oma elämänohjeeni (yksi niistä) on 15-vuotiaasta asti ollut 'Pidä kii unelmistas'. Unelma-sanalla ei suomen kielessä liene negatiivista merkitystä? Haluan siis ajatella, että nykypäivänä, jolloin olemme ajautuneet hyvinkin kauas unimaailmasta (maailmasta, joka esimerkiksi intiaaneille ja muille alkuperäiskansoille oli ja on hyvin merkittävä), kaulassa roikkuvan unisiepparin avulla olisi mahdollista ikään kuin houkutella puoleensa hyviä unelmia. Sillä unelmiahan me tarvitsemme, jokainen.

Totta. Tämä menee ohi alkuperäisen unisiepparin tarkoituksen. Mutta tämä olikin vain oma ajatukseni. Jokainen löytäköön omansa :)

unisiepparin_alkuja.jpg  Ja tässä niitä Alkuja - vastaheränneen liskon vartioimana.

Hyviä kevätfiiliksiä kaikille!

 

2 kommenttia . Avainsanat: unituulia, unisieppari, intiaanikäsityö

Intiaanihenkinen joululahja

Maanantai 14.11.2011 klo 12:14 - mai

Vielä otamme vastaan myös tilaustöitä jouluksi - kannattaa tilata ajoissa, joulunalunen on tunnetusti ruuhkaista aikaa ;)

Tervetuloa kaikki vanhat ja uudet asiakkaat lauantaina 19.11. Somerolle kuuntelemaan luentoa - aiheena unisieppari ennen ja nyt. Asiaa hieman myös meditaatio- eli rukoussulasta. Tutuksi tulee pieni osa Pohjois-Amerikan intiaanien kulttuuria. Paikan päällä on mahdollisuus ostaa myös tuotteitamme luennolle osallistumatta, koko tapahtuman ajan.

Sunnuntaina 20.11. myyntipöytämme löytyy Auran Nuortentalolta joulumyyjäisistä. Tervetuloa hankkimaan itselle ja lahjaksi aidot intiaanikorvakorut, pehmeä peurannahkainen amulettikukkaro,  unisieppari talviunien suojaksi, meditaatiosulka rauhoittumisen avuksi tai jotain muuta uniikkia kaunista helmikirjottua tai luonnonläheistä...

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: unisieppari, meditaatiosulka

Kesä ja keskiaika edessä

Sunnuntai 1.5.2011 klo 11:17 - mai

Vuoden ihanin aika on käsillä, joka päivä tuo tullessaan jotain uutta. Ellet ole huomannut, kurkkapa ulos ikkunasta :) Keräsin tänään vuohenputken lehtiä salaattiin ja korjasin ensimmäisen sadon lipstikasta. Alan pikkuhiljaa oppia, että syksy yksin ei ole sadonkorjuun aikaa, vaikka silloin usean kasvin sato vasta onkin valmis korjattavaksi. Äiti Maa kuitenkin hellii meitä heti lumien sulettua (meiltä lähti viimeiset lumenrippeet vasta noin viikko sitten) ja jos vain innostusta ja kiinnostusta on, voi sadonkorjuun tosiaan jo aloittaa heti keväällä. Jos into ja kiinnostus ovat hukassa, menkää äkkiä pihalle ja mars kirjastoon, ellei omasta hyllystä löydy puutarhakirjoja. Lupaan, että ne auttavat. Luonnon herääminen uuteen kasvukauteen on niin energiaa-antavaa, että en toivoisi kenenkään jäävän siitä paitsi. No, siinä puutarhurin kevätterveiset :)

Kevään Äitimaa-messut Tampereella menivät kivasti. Kiitos kaikille osastollamme vierailleille ja muilla tavoin kiinnostustaan osoittaneille. Tapasimme paljon mielenkiintoisia ihmisiä ja kävimme mielenkiintoisia keskusteluja erilaisten ihmisten kanssa. unituulia_valikoimaa_aitimaa-messuilla_kevaalla_2011.jpg

Vähän huonosti tulee aina tapahtumissa tuota kameraa käytettyä, mutta ylläolevassa kuvassa pieni otos tämänkertaisesta valikoimastamme messuilla. Kuvassa vasemmalla meditaatio(rukous)sulkia ja intiaaniviuhkoja, oikealla amulettikukkaroita. Ylhäällä osittain näkyvissä unisieppareita.

Keväinen ilouutinen on myös, että meidät on jälleen valittu Turun keskiaikamarkkinoille, jotka järjestetään kesä-heinäkuun vaihteessa to-su. Kojumme tulee olemaan 'Väärän kuninkaan karvevaalin' puolella eli jokirannassa Aboa Vetuksen edustalla jossain kohtaa. Viime vuonna fiilis oli aivan mahtava, eikä ole syytä epäillä, etteikö näin olisi myös tänä vuonna. Lisää infoa lähempänä.

luonnon_ihmeita_-_hunajaa.jpg

Ihan pakko on jakaa kanssanne tämä kuva (otettu Loimaalla Sarka-museon tiloissa - laatu ei tietysti päätä huimaa).

Pörriäisten rakentamaa kennostoa orapihlajapuskassa. Kyllä Luonto osaa!

-mai-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: intiaanikoru, intiaaniviuhka, unisieppari, amulettikukkaro, rukoussulka

Unisieppari - Totta ja Tarua

Sunnuntai 30.1.2011 klo 19:45 - -mai-

unisieppari_papukaijansulka.jpg

Erään unisiepparintekijän mietteitä

Unisieppari ihastuttaa, vähemmän enää vihastuttaa meitä suomalaisia. Maine mystisenä ja hieman pelottavana taikakaluna alkaa väistyä käyttö- ja koriste-esineajatuksen tieltä. Vaiko sittenkin päinvastoin?

Itse tutustuin unisieppariin lähemmin vuonna 2005, jolloin ensimmäistä kertaa vierailin nykyisen mieheni Jamien luona Yhdysvalloissa. Istuin siinä sängyllä katsellen verkon syntymistä unisieppariin, jonka toin takaisin koti-Suomeen tullessani lahjaksi äidilleni. Äitini oli hieman pelokkaana päästänyt minut, aikuisen ihmisen, matkaan 'sinne maailman ääriin - suoraan suden pesään'. Susi ei kuitenkaan tätä punahilkkaa syönyt ja äiti sai unisiepparinsa. Minulle taas jäi sormenpäihin kutkutus. Nyt olen tehnyt unisieppareita jo siis jokusen vuoden, mutta se kutkutus ei ole helpottanut. Edelleen nautin kyseisen esineen luomisesta ja yhtä tehdessäni yleensä jo innolla suunnittelen seuraavaa. Tiedän saman kutkutuksen tarttuneen muihinkin :)

Näiden vuosien aikana olen myös seurannut unisiepparin 'taivalta' ihmisten mieliin ja makuuhuoneisiin. Ilokseni olen saanut myös havaita erilaisissa esittely- ja myyntitilanteissa ihmisten olevan hyvin avoimia ja omaksuvia mitä unisieppariin tulee. Vähissä ovat olleet meille suomalaisille niin tyypillinen En-takuulla-usko-ellen-itse-näe-asenne ja ennakkoluulot vieraaseen kulttuuriin kuuluvaa esinettä kohtaan. Mahtavaa! Ja vaikka mahtava Wiki Pedia - johon me tietysti kaikki sokeasti uskomme näin sähköisen kirjaston aikakaudella - vielä käyttääkin unisiepparista nimitystä 'taikakalu', me jo Suomessakin tiedämme, että sitä voi käyttää myös koristeena.

Siepparintekijät ympäri maata ja maailmaa ovatkin huomanneet unisiepparin markkina-arvon myös koristeena. Kiinalaiset tekevät omia härpäkkeitään jäljitellen intiaanien tyyliä alkuperäisestä ajatuksesta piittaamatta. Käsityötä toki nekin, pienen pennipalkkaisen pikkukiinalaisen näppäristä sormista syntyneet siepparit. Eikä sillä, etteikö koneella tehty pitsiliinakin olisi kaunis, ainakin ellei itse ole koskaan käsin nyplättyä pitsiä nähnyt... Vaan moniko kaunis uni ja unelma koskaan toteutuu noiden kaukaisten hyvänunenpunojien omassa elämässä? Verkossa ovat, mutta tuskin WorldWide sellaisessa, nuo myyntiverkoston alkupään kutojat.  

Että jospa suoraan Etelä-Amerikasta saisi omansa? Onhan siellä muinaista kulttuuria - niin onhan siellä oltava myös knowhow muinaisten esineiden valmistuksesta. Ja varmasti onkin. Unisieppari vaan ei satu olemaan kotoisin sieltä päinkään. Vaan mistäs me suomalaiset sen tietäisimme tai edes välittäisimme. Intiaani mikä intiaani, onhan sillä tummat hiukset leteillä, nahkahapsu- tai retrovaatteet, eikä se puhu suomea. Ja mikäs meitä estäisi meille niin sanottaessa uskomasta, että torin laidalla kojuaan pitävä henkilö on intiaani ja että hänen tuotteensa ovat suoraan vanhan Inka-kulttuurin alueelta - kuten varmasti osa onkin. Harva osaa tuotteesta kuitenkaan katsoa sen alkuperää. Vielä harvempi tietää, että Yhdysvalloissa on laki, joka kieltää myymästä tuotetta intiaanin valmistamana, ellei asia todella niin ole. Ai niin, Meksikohan ei olekaan Yhdysvalloissa ;)

No, tehdäänhän toki unisieppareita siellä Yhdysvalloissakin, tehdään jopa reservaateissa. Onhan meilläkin matkamuistomyymälöitä. (Kuinkahan moni perhe ei joskus olisi saanut tuliaisiksi lapinmatkalta nahalle liimattuja poronkarvoja revontulenvärisin huopakankain höystettynä.) Tosin reservaatistakaan ostettaessa ei ole mitään takeita, että unisieppari tai muu esine on intiaanin tekemä - ei, vaikka siinä olisi lippua ja lappua ja leimaa. Vasta silloin, kun tuotteen lapussa lukee tekijän ja heimon nimi, voit olla asiasta varmempi. Monet matkamuistomyymälät panostavat oikeasti intiaanituotteisiin, toiset taas myyvät intiaanituotteita, jotka todellisuudessa on valmistettu vaikka Hong Kongissa. Yritä siellä nyt sitten hyväuskoisena suomalaisena päästä selville totuudesta.

Valitettavasti tuo laki ei ole voimassa täällä Suomessa ja valitettavasti sitä myös väärin käytetään hyödyksi. Valitettavasti markkinoilla on paitsi 'väärennettyjä' intiaanituotteita myös feikkejä intiaaneja, mutta siitä asiasta vaahtoamisen jätänkin Jamien huoleksi...

Ei tässä väärältä tunnu se, että joku saa elantonsa intiaanituotteista, vaan se, että intiaaneilta riisetetään loputkin siitä, mikä on heille ominta. Panee miettimään; mikä pistää ihmisen haluamaan olla jotain muuta kuin mitä on?

Noniin. Takaisin itse asiaan. Unisieppari siis on kotoisin Pohjois-Amerikasta, suurten järvien alueelta. Varmaa tietoa tietysti on näin jälkeenpäin vaikea löytää siitä, mitkä nimenomaiset heimot ovat näitä käyttäneet, eikä esineistö varmaankaan ole tarkasti noudattanut heimoalueiden rajoja. Ainakin Ojibwe-isoäitien tiedetään punoneen oksista taivutettuun vanteeseen unisieppareita ja koristelleen niitä höyhenillä ja ripustaneen sitten perheen nuorimmaisten kehtoihin tai muihin nukkumapaikkoihin. He eivät tehneet unisiepparia kestäväksi, vaan aikanaan lapsen varttuessa hänelle tehtiin uusi unisieppari - ovathan toki aikuisen unetkin erilaisia kuin lapsen.

Unisiepparin toiminta -otsikon alle me esineen nykykäyttäjät tuppaamme kirjaamaan sellaistakin, mikä sinne ei kuulu. Ihmisen mystiikkahakuisuus kasvaa ilmeisesti sitä mukaa kun luonnosta vieraannumme. Asioille etsitään puoliväkisin merkityksiä ja keksitään tarinoita. Ihminenhän on luova olento ja se on hieno asia, tarinat syntyvät kuin itsestään. Moni mystiseltä tuntuva asia vaan menettää mystisyytensä (merkityksensä?), kun sitä ajattelee niinsanotulla maalaisjärjellä. Ihan vaan kysymyksenä ilmaan heitän, että monenko pinnasängyn päällä keikkuvan laivamobilen purjeista aurinko aamulla kuivattaa pahat unet pois? Kuivuuko paha uni paremmin valkoisesta vai sinisestä purjeesta?

Ei. En suinkaan ole vesittämässä koko unisieppariteoriaa. Uskon unisiepparin toimintaan sen alkuperäisessä muodossaan. Unisiepparin verkkoon jäävät pahat unet, hyvät sen sijaan pääsevät sen läpi nukkujan luo. Ja tuleehan se uni paremmin illalla silmään, kun on jotain kaunista jota katsella. Hyvällä mielellä nukkumaan mennessä taas on todennäköisempää nähdä (muistaa) kauniita unia. Olenko skeptikko? En. Liian moni on antanut palautetta siitä, että tekemäni unisieppari on tehonnut. Kaikkea en halua järjellä selittää, tuntuu hyvältä uskoa.

Asia, johon uskon on se, että mitä parempi yhteys ihmisellä on Luontoon, sitä herkempi hän on aistimaan asioita, joita näillä viidellä perusaistilla ei voi havaita. Koen itselläni olevan jonkinlaisen yhteyden, sillä arvostan Luontoa ja Äiti Maata. Unisieppareita tehdessäni tunnen punovani yhteyttä myös unisiepparin saajan ja Luonnon välille. Vain luonnolliset materiaalit tulevat tällöin kysymykseen. Kaikessa alkuperäisessä yksinkertaisuudessaan unisiepparissa on vanne, verkko ja höyheniä. Pieni koristelu ja se on siinä. Ilman massasta valmistettuja intiaaninpäitä. Ilman ulvovan suden irvikuvia verkossa. Ilman jälkeenpäin keksittyjä tarinoita kotkista, karhuista tai hämähäkeistä. Ilman värikoodeja tai horoskooppikiviä. Ilman mystistä kertomusta siitä, miksi ja unisieppari_15cm_-.jpgmiten olen valittu tai saanut kutsumuksen unisiepparien tekemiseen.

Syy niiden tekemiseen on yhtä yksinkertainen kuin unisieppari. Se tuntuu hyvältä ja tuo hyvän mielen.

Keep Dreaming!

-mai-

3 kommenttia . Avainsanat: unisieppari

Kiitos ja hyvää alkukesää!

Sunnuntai 30.5.2010 klo 9:30 - -mai-

Kevät on kasvattanut lehdet puihin ja marjanalkuja pensaisiin. On aika siirtää mieli kesään :)

Kävimme eilen purkamassa Raision kirjaston näyttelyn. Kiitämme kaikkia näyttelyn järjestämisessä auttaneita sekä niitä ihania ihmisiä, jotka osoittivat kiinnostustaan työtämme kohtaan niin paikan päällä kuin vierailemalla kotisivuillammekin.

Tällä välin täällä kotosalla Jamie on saanut valmiiksi aikamoisen liudan kesäisiä korvakoruja, joista otan kuvia heti, kun aurinko avuliaasti suostuu lämmittämään niitä valollaan. 'Ajankohtaista' ja 'uniikki' -osioita kannattaa siis seurata :)

Vastaanotimme myös paketin Montanasta. Sen sisältö levitti kotiimme nautinnollisen savun tuoksun. Paketissa oli peuran ja antiloopin nahkaa, valkoista ja savustettua. Siitä Jamie tekee taas amulettikukkaroita, laukkuja, solkia ym. kaunista.

 white_and_smoked_leather.jpg

Tältä se siis näyttää. Pahoittelen, ettei materiaalin pehmeys ja tuoksu välity kuvassa!

 

-mai-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: intiaanikoru, unisieppari, esittely, nahka

Esittely Raision kirjastossa

Lauantai 1.5.2010 klo 9:54 - -mai-

Parhaillaan on Raision kirjaston aulassa vitriininäyttely, jossa voitte käydä tutustumassa töihimme. Lauantaina 15.5. klo. 12 esittelemme paikan päällä töitämme; niiden materiaaleja, käyttötarkoituksia, historiaa ja Jamie on luvannut ottaa mukaansa jonkin keskeneräisen työn, jotta voitte nähdä, millaista helmikirjonnan tekeminen todella on. Lähemmässä esittelyssä on ainakin unisieppari, seremonioissa ja koristeena käytettävä helistin ja viuhka sekä jokapäiväisenä esineenä amulettikukkaro. Huomiotta eivät varmasti jää 'aito intiaanikoru' -otsikon alle sopivat tuotteet.  

Olemme paikalla koko kirjaston aukioloajan (10-14), tule esittämään kysymyksiä, ihmettelemään! Varaamme mukaan myös myytäviä tuotteita ja tilauksen tekeminenhän on aina mahdollista :)

Sydämellisesti tervetuloa!

http://www.raisio.fi/asp/system/empty.asp?P=583&VID=default&SID=785017561784269&S=1&C=23342

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: intiaanikoru, intiaanikäsityö, unisieppari